Muistan, kuinka ennen ensimmäisen
äitiyslomani alkua
sanoin töissä
Se oli vuonna 2003
enkä ole vieläkään palannut töihin,
lukuunottamatta muutaman kuukauden pyrähdystä
ennen toisen äitiyslomani alkua vuonna 2006.
äitiyslomani alkua
sanoin töissä
'kun nyt pois pääsen,
niin ihan kohta ei tartte takaisin odotella :)Se oli vuonna 2003
enkä ole vieläkään palannut töihin,
lukuunottamatta muutaman kuukauden pyrähdystä
ennen toisen äitiyslomani alkua vuonna 2006.
Toinen äitiyslomani ei ehtinyt loppua,
kun kolmonen jo ilmoitti tulostaan.
Kolmannen ja neljännen lapsen välillä
olin jo ilmoittanut meneväni töihin,
mutta sitten yhdessä työnantajani kanssa totesimme,
olin jo ilmoittanut meneväni töihin,
mutta sitten yhdessä työnantajani kanssa totesimme,
että parempi pysyä kotona kuin mennä
'muutamaksi kuukaudeksi säätämään' :)
Olen siis ollut kotona kohta
9 vuotta.
Ihan omasta, vapaasta tahdostani.
Jokainen tietää, että päivät kotona koostuvat arjen rutiineista
(vaikka kyllä niitä 'miten saatte päivät kulumaan? -ihmettelijöitäkin riittää)
(vaikka kyllä niitä 'miten saatte päivät kulumaan? -ihmettelijöitäkin riittää)
- ruuanlaitosta, päiväunista, vaipan vaihdosta,
kerhoilusta, koulukyydityksestä,
siivouksesta, pyykkäämisestä.
Arjen rutiinien keskellä olen yrittänyt antaa lapsille aikaa,
yhdessä ja yksittäin.
yhdessä ja yksittäin.
Kuunnella, olla läsnä, piirtää, lukea, askarrella, ulkoilla.
Yksi parhaista hetkistä päivissä on ollut
syliinpyrkivät, unenlämpöiset lapset
päiväunien jälkeen
Järjissäni olen pysynyt aikuiskontakteilla.
Olen tänä aikana tutustunut moneen
uuteen ystävään, äitiin.
Olen tänä aikana tutustunut moneen
uuteen ystävään, äitiin.
Ystäviin, joiden kanssa jakaa
arjen iloja, lapsiperheen juttuja.
Lapsetkin ovat saaneet ystäviä.
Neljä lasta ja kaksi kättä on joskus toivoton yhtälö.
Lapsetkin ovat saaneet ystäviä.
Neljä lasta ja kaksi kättä on joskus toivoton yhtälö.
Siis silloin, kun joku sairastaa,
jotakuta pitäisi käyttää hammaslääkärissä,
hakea koulusta toisten nukkuessa päiväunia
tai hoitaa jotain omia asioita miehen työpäivän aikana.
Noissa hetkissä mummin apu
on ollut kultaakin kalliimpaa, korvaamatonta!
jotakuta pitäisi käyttää hammaslääkärissä,
hakea koulusta toisten nukkuessa päiväunia
tai hoitaa jotain omia asioita miehen työpäivän aikana.
Noissa hetkissä mummin apu
on ollut kultaakin kalliimpaa, korvaamatonta!
'Kotiäitiyteni' päättyy
heinäkuun puolivälissä.
Siihen on vielä monta kuukautta,
mutta siltikin mielessä pyörii jo nyt tuhat asiaa.
mutta siltikin mielessä pyörii jo nyt tuhat asiaa.
Miten me jatkossa pärjätään noissa arjen rutiineissa..
Miten mä pärjään työelämässä näin monen vuoden jälkeen..
Ja niin paljon muuta..
Tuntuu, että vielä pitää ehtiä tekemään paljon kaikkea kivaa
ennen töihinpaluuta.
Yhdeksän vuotta tuntuu pitkältä ajalta,
mutta näin jälkikäteen ajateltuna
se on hurahtanut ohi miltei huomaamatta.
Olen onnellinen siitä,
että olen saanut olla kotona.
Onnellinen jokaisesta vuodesta,
jokaisesta hetkestä.
Tiedän, että lukijoissa on monia
pitkän linjan kotiäitejä
ja osa on juuri lähtenyt/lähdössä töihin.
Miten teillä on
arki alkanut rullaamaan tai jännittääkö uusi arki? 
Aivan ihana postaus! Voitko kuvitella, että mun silmäkulma kastui tätä lukiessa? Varmasti sekavat fiilikset. Itse olen osa-aikatyössä ja teen sitä kotoakäsin, mutta on sekin ollut iso muutos, vaikka määrittelen itse työaikani ja käyn silloin tällöin toimistolla,teen ehkä 10 h viikossa. Ilmoitin toiseen työhön, että menen sitten kun K täyttää 3v. Eli samat asiat pyörivät päässä.Loistava postaus!
VastaaPoistaOn kyllä sekavat fiilikset. Toisaalta kiva mennä töihin, toisaalta ihan hirveetä. Sulla on ihannetilanne. Ja tiedätkö, mullakin kostui silmäkulma moneen otteeseen tätä kirjoittaessa :')
PoistaVoi sniif, ollaan me kuin kaksi marjaa - kesä ja talvimarjat
VastaaPoistaSinäpä sen sanoit :)
PoistaKauniisti kirjoitettu. Samat fiilikset osittain. Kotiäitiyttä takana 2,5 vuotta ja toivon mukaan toinen samanmoinen pätkä vielä edessä. On tää vaan niin sen arvoista. Ei ole tuulesta temmattu sanonta, että lapset ovat vain hetken pieniä...Allekirjoitan lämpöiset lapset sylissä päiväunien jälkeen! NIIN IHANAA! <3
VastaaPoistaVälillä nyt jo mietin kauhun sekaisin tuntein töihinpaluuta... Tsemppiä sinne ja nautiskele nyt tästä keväästä täysin siemauksin!
Kiitos. Yritän kyllä nautiskella! Ja onhan tuossa vielä puolet kesästäkin aikaa olla kotona. Niin mäkin olen ajatellut koko ajan, että lapset on niin pienen hetken pieniä, että haluan olla läsnä jokaisen hetken. Toivottavasti saat jatkaa kotonaoloasi toivomasi ajan :)
PoistaAivan ihana postaus<3 Minä olen nyt ollut reilut neljä vuotta kotona. Ensin jo kaksosten odotusaikana, sitten äitiyslomalla ja hoitovapaalla ja nyt kahdeksan kuukautta virkavapaalla. Heinäkuussa pitäisi palata töihin, mutta en vielä tiedä, palaanko. Niin kovasti haluaisin vain olla kotona. Olla lasten käytettävissä, lähellä, hoitaa pikkuiseni kotona. Heillä on erityistarpeita, joten haluaisin, että saisivat kasvaa täällä kotona koululaisiksi. Vaikea päätös edessä siis.
VastaaPoistaVoi kiitos <3 Ymmärrän täysin ajatuksesi ja tilanteenne. Toivottavasti pääset/te jokaista ilahduttavaan ratkaisuun! Jos multa kysyttäisiin ja olisi vaan mahdollista, niin voisin hyvin olla aina kotona. Kotiäiti, sanan varsinaisessa merkityksessä.
PoistaArvokasta aikaa olet lapsille pystynyt antamaan olemalla kotona <3
VastaaPoistaVarmaan arki kuitenkin alkaa sujumaan omalla painollaan, kunhan alkuun pääsee...
<3 Toivottavasti lapsetkin jossain vaiheessa osaavat arvostaa tätä aikaa. Kyllä mäkin uskon, että arki rullautuu urilleen sitten, kun sen aika on. Jänskättää vaan jo nyt.
PoistaTämä kirjoituksesi sai ihan tipan linssiin. <3 Itsellä niin samanlainen tilanne. Haikealla mielellä kahdeksan vuoden kotiäiti vuoden jälkeen palaan toukokuussa töihin. Mietityttää kyllä ajoittaa miten sitä pärjätään ja saadaan arki rullaamaan neljän lapsen,kodin,lasten harrastusten ja työn välillä. Omasta jaksamisestakin olisi pidettävä huolta. Ikävä ja huolikin tietysti lapsista kun ei samallatavalla enää ole enää läsnä. Ehkä se arki omalla painollaan siitä sitten niin teillä kuin meilläkin alkaa asettumaan ajan kanssa.
VastaaPoistaNautihan vielä tästä arvokkaasta ajasta! <3
<3 Niin samanlaisia ajatuksia. Meillä oli kakkonen ja kolmonen muutaman kuukauden hoidossa, kun odotin neljättä. Muistan tuosta ajasta kuinka hirveitä ensimmäiset hoitopäivät olivat, pala kurkussa lähdin hoitopaikalta. Lapset kuitenkin ottivat hoitoonmenon ja siellä olon hienosti vaikka selkeästi ikävissään olivatkin. Kyllä se siitä lopulta, niin teillä kuin meilläkin. Nautitaan nyt vielä näistä ihanista kotiäitiajoista ihan täysillä!
PoistaHei Terhi! Minullakin kostui silmäkulma tätä lukiessa. Meillä on kolme lasta ja kotona olen heidän kanssaan ollut yhteensä noin kuusi vuotta. Nyt työelämässä jo kolmatta vuotta kuopuksen hoitoonmenon jälkeen. Olin töissä jo kahden ensimmäisen jälkeen pari vuotta ennen kuopuksen syntymää. Silloin molempien ollessa päiväkoti-ikäisiä, arki rullasi aika kivasti.
VastaaPoistaSiksi en osannut kuvitellakaan, kuinka arki muuttui töihin lähdön jälkeen, kun yksi oli päivähoidossa, yksi eskarissa ja yksi koulussa.
Meillä kaksi vanhinta harrastavat paljon ja harrastukset + kaikki muu normaali veivät kyllä voimia meiltä molemmilta vanhemmilta. Tajusin sen kunnolla vasta aloittaessani viime syksynä osittaisen hoitovapaan keskimmäisen mennessä tokalle luokalle. Se on helpottanut arkea huomattavasti! On ihana olla kotona koululaisten tullessa kotiin tai pitää kuopusta kotona vapaapäivillä. On ihana ehtiä laittaa kunnolla ruokaa ennen harkkoihin lähtöä ja ihana olla itsekin rennompi, eikä aina pinna kireällä. No, ei osittainen hoitovapaa tietenkään kaikkea helpota :) Ja kiirepäiviä ja pinnankiristymisiä tulee tietenkin edelleenkin...:) Mutta suosittelen lämpimästi, jos siihen on mahdollisuus.
Toki töitäkin on erilaisia ja joillekin töihinpaluu taas antaa lisää voimia jaksaa lasten kanssa. Sinulle toivotan hyviä hetkiä työn ja kodin yhdistämisessä. Ei se mahdotonta ole! :)
Kiitos! Kyllä mä olen ehtinyt jo tuota osittaista hoitovapaatakin miettimään, mutta se on meillä ajankohtaista vasta parin vuoden päästä, sillä kakkonen menee ekalle vasta vuonna 2014 (on syntynyt ihan alkuvuodesta 2007). No, on aikaa miettiä tuota ja montaa muutakin juttua. Eiköhän se arki löydä omat uomansa ajan kanssa vaikka tässä nyt kovasti kaikki jänskättää ja mietityttääkin :)
PoistaIhanan pitkän ajan olet ollut kotiäitinä!
VastaaPoistaMuistelen kaiholla niitä aikoja. Multa työssäkäynti on vienyt suunnilleen samat voimat kuin kotonaolokin. Rasittavuus tulee vain vähän eri asioista. Odottelen innolla ekaa varsinaista kesälomaa.
Toivotaan, että pysytte terveinä ja saatte viettää leppoisan kevään yhdessä!
Se ensimmäinen kesäloma onkin varmaan sitten jotain aivan ihmeellistä :) On mulla onneksi vielä koko kevät ja suuri osa kesästäkin aikaa nauttia kotonaolosta ja lapset menevät hoitoon ilmeisesti vasta elokuussa koulujen alettua, kiitos miehen pitkän kesäloman.
PoistaIhanasti kirjoitit. <3 Aika tosiaan kuluu aivan liiankin nopeaan. Mulla on tällä hetkellä toive, että voisin olla pitkään kotona ja "vain" lapsia varten. Meilläkin ensi syksystä kaksi jo koulussa ja nyt himottaisi ottaa Alva pois päiväkodista, että saisi olla vielä äitin kanssa kotona ennen hänen koulutaipaleensa alkua. Ja jostain syystä poikaa kohtaan mulla on ainakin vielä sellainen olo, etten haluaisi antaa häntä koskaan minnekään hoitoon. Sekin kyllä varmasti ehtii tässä ajan mittaan muuttua. :D
VastaaPoistaVarmasti on sekavat fiilikset, mutta kyllä se työelämäkin on todella antoisaa, jos on työ, josta nauttii. Aika aikansa kutakin. :)
Ihanaa viikonloppua ja nautinnollisia viimeisiä kuukausia kotiäitinä!
Voi, toivottavasti toiveesi toteutuu! Jos multa kysyttäis, niin voisin olla kotiäitinä aina vaan. Mutta ei ole mahdollista. Tässä maassa, kun ei tueta eikä arvosteta kotiäitiyttä ollenkaan.. Jospa tässä vielä jonain päivänä löytäisi sen unelmatyönsä, niin ehkä se työnteko ja töihinmeno olisi mielekkäämpää.. Kiitos, yritän nauttia täysin siemauksin :)
PoistaOlin Eveliinan ja Essin aikana kotona 5 vuotta. Muistan, kun hoitovapaa alkoi loppua, alkoi tuska töihin palaamisesta pelottaa. Minulla yksi syy siihen oli se, että olimme muuttaneet tänne tuppukylään suuresta kaupungista, ja paluu ei ollut ns turvallinen, vaan kaikki oli uutta. Lisäksi työsarkaan tuli lisänä ruotsinkieli, mitä Oulussa taas käytin KERRAN koko työaikana.
VastaaPoistaKotirutiinit vain loksahti paikoilleen! Eihän minulla ollut enää päivisin "sotkijoita" kotona eikä kerhoon viemisiä, joten illat riittivät ihan hyvinkin normaaliin perhe-elämään ja sen hoitamiseen:)
Nauti rauhassa nyt näistä viimeisistä kotiäiti kuukauisista. Kyllä asiat sitten kuitenkin loksahtavat paikoilleen :)
Hyvää viikonloppua teille!
Kyllä mäkin uskon, että ne loksahtaa paikoilleen, kun sen aika on :) Mullakin ihan sydän jyskää, kun ajattelinkin töihinmenoa.. No, ei ihme, että jänskättää, kun työnteossa on ollut taukoa niin kauan. Kyllä sitä töissäollessa sitten varmaan arvostaa perheen yhteistä vapaa-aikaa vielä enemmän kuin nyt. Mukavia kevätpäiviä teille <3
PoistaKauniisti kirjoitettu!!! Nautihan viimeisistä kotiäippä kuukausista:) T. Hanna
VastaaPoistaVoi kiitos! Yritän nauttia täysin siemauksin :)
PoistaMun piti elokuussa palata töihin kun kuopus täyttää 3v mutta enpäs palaakaan kun jään kesäkuussa taas äitiyslomalle =D
VastaaPoistaMä jäin pois heinäkuussa 2009, kesällä 2010 olin muutaman viikon töissä kun mies isäkuukaili/lomaili ja näillä näkymin palaan siis 2014.
Töihin olis ihana mennä mutta ahdistaa suunnattomasti viedä lapset hoitoon, itse olen ollut alalla ja tiedän mitä se pk:n arki monessa paikassa on, ja kellekään vieraalle pph:lle en uskalla todellakaan laittaa. Aivan luksusta oli aikoinaan kun yhdessä vaiheessa mun äiti piti vuorotteluvapaata ja oli vajaan vuoden meillä kotona hoitamassa lapsia.
Tsemppiä, kyllä se siitä taas lähtee!
Onneaonneaonnea!! Teilläkö jo kuudes tulossa? Vau! Mulla on kans pari kertaa tosiaan ollut tilanne, että olen ollut menossa töihin ja sit perunut :) Varmaan töissä nytkin vielä miettivät, että ilmoitan, etten tulekaan vaikka juuri viikolla sovittiin tulostani, heh. Ja tänks, kyllä mäkin uskon, että arki siitä lutviutuu, kunhan käyntiin pääsee :)
PoistaTuttuja fiiliksiä. Mä piipahdin pari vuotta töissä 4 kotiäitivuoden jälkeen, jona aikana rakensimme talon. Olihan se melkoista pyöritystä, mutta kyllä siitäkin selviää. Ruuanlaittoa ja siivoomista on oikeasti vähemmän! Mulla olisi uusi töihin paluu sitten tämän vuoden jälkeen, ja pakko tunnustaa ettei kiinnostaisi yhtään...
VastaaPoistaMutta ihana että olet antanut lapsillesi 9 vuotta kiireetöntä lapsuutta, sitä ei mikään raha tässä maailmassa voi korvata!
Niin samoja fiiliksiä.. Ei kiinnostasi sitten ei niin yhtään. Mutta pakko. Tai pakko ja pakko, olishan mulla kuopuksen iän puolesta vielä mahdollisuus olla reilu vuosi kotona, mutta mulla on sellainen tunne jo, että ympäristö pakottaa mut töihin. Siis ei oma perhe vaan kaikki muut. Ikuisuus on jo kyselty, että 'milloin sä oikein palaat töihin?'. Olis kiva nähdä leukojen loksahtavan, kun vastais, etten koskaan. Juuri noin mäkin ajattelen, että mikään maailmassa ei voi korvata näitä menneitä vuosia, mitään muuta niin arvokasta ei ole. Eikä tule. Vietä sinä vielä arvokas vuosi kotona ja nauti!!
PoistaVoi teillä onkin tulossa iso muutos elämässä. Ihana kun oot saanut olla noin pitkään kotiäitinä se on asia mitä ei varmasti kadu koskaan <3 Muistan itekkin kuin ihana oli tulla koulusta kotiin kun äiti oli siellä vastassa. Oma äitini oli myös todella pitkään kotona meidän ollessa pieniä. Mä täällä haaveilen kanssa mahdollisimman pitkästä kotona olosta..kunpa tuo taloudellinen tilanne vain sallisi ;) Nythän oli nuo "viisaat"tuolla päättäjissä laittaneet aloitteen, että kotihoidontukea saisi vain siihen kun lapsi täyttää 2v..toivottvasti ei mene läpi!
VastaaPoistaIhanaa viikonloppua teidän perheelle<3
Juu, uskon, että tätä asiaa ei kadu milloinkaan vaikka kotonaolon takia onkin menettänyt eläkevuosia ja ties mitä. Mutta so what. Toivon, että jossain vaiheessa lapsetkin osaavat (sinun tavoin) arvostaa sitä, että äiti on ollut pitkään kotona. Juu, tuo aloite on taas ihan huippu, toivottavasti ei todella mene läpi. Käsketään hoitaa lapset kotona, mutta sitten sitä ei tueta mitenkään vaan viedään rippeetkin pois.
PoistaTodella ihana postaus ja varmasti lapsilla on mahtavia muistoja ajasta, kun olet ollut kotona. Oma töihinpaluu tapahtui aika kivasti. Ensimmäisen viikon olin melko väsynyt ja muutamana ekana viikkona taaperonkin itki aina perään, mutta lopetti kun ovi meni kiinni. Nyt arki tuntuu sujuvan mukavasti ja taapero jää hyvin mielellään hoitoon. On perhepäivähoidossa, joten päiväkodista ei nyt kokemusta. Arki muutenkin tietysti hieman erinlaista, kun isommat ovat molemmat koulussa ja ei ole kuin tuo yksi hoitoon kiikutettava. Uskon että hyvin se uudenlainen arki teillä alkaa sujumaan, vaikka aikaa se ottaa ja kaikille iso muutos. Itse olen kyllä kokenut ihan positiivisella tavalla tämän töihinpaluun, vaikka kotipäivissäkin ne omat hetkensä oli. Ihanaa viikonloppua teidän perheelle! :)
VastaaPoista<3 Teillä lähti uudet kuviot kivasti pyörimään! Mä uskon, että meillä tuota hoitoonmenoa itken ainakin minä, herkkis kun olen :) No, yritän olla murehtimatta etukäteen, onhan tässä vielä koko kevät aikaa ja puolet kesästäkin. Lapset menee todennäköisesti hoitoon vasta elokuun puolivälissä, kiitos miehen pitkän kesäloman.
PoistaKuten muutkin ovat sanoneet, ihana postaus. <3 Allekirjoitan kaiken ja nyökyttelin niskan kipeäksi. :)
VastaaPoistaOlen nauttinut näistä viimeisistä 6 vuodesta kotona. Ja toivon että saan olla vielä pitkään lasten kanssa kotona. Ainakin pari vuotta on itsellä jäljellä, siihen kun Erika täyttää 3-vuotta.
Toisaalta pelottaa pelkkä ajatus töihinpaluusta (sitten joskus) ja kaikesta arjen järjestelystä, mutta toisaalta olen alkanut ajatella asiaa positiivisesti, otetaan se sitten uutena haasteena. Mutta sitä ennen, nautin kotiäitiydestä ihan täysillä. <3
Hyvää viikonloppua!
Voi Nina <3 Vai nyökyttelit niskasi kipeäksi, hassu :) Mutta samat fiilikset siis! Sulla tulee sitten about samanlainen kotiäitiysrupeama kuin mulla, ellet tee neljättä ;) Niinhän se pitää tehdä, ottaa uusi, tuleva arki uutena haasteena. Kyllä se siitä lähtee, kun sen aika on. Nautitaan kotiäitiydestä niin kauan kuin sitä on! <3
PoistaEhkä mä olen väärä ihminen vastaamaan, koska kotiäitiyteni on kestänyt enimillään yhtäjaksoisesti vain reilut kaksi vuotta...Mutta kerronpa nyt kuitenkin...
VastaaPoistaEsikoiseni syntyi lokakuussa 2005 ja töihin palasin kevätlukukaudeksi 2007, olen siis opettaja ja rehtori. Oli ihana palata hetkeksi töihin, kun tiesi, että kotiäitiys odotti taas muutaman kuukauden päässä. Odotin siis jo toista lasta siinä vaiheessa. Tämä pikainen töihin paluu oli muutenkin helppo, kun mumma ja paappa hoitivat esikoistamme meillä kotona.
Seuraavaksi olinkin sitten kotona kesäkuusta 2007 elokuuhun 2009, sen reilut kaksi vuotta. Ja nautin suunnattomasti. Jo keväällä aloin surra tulevaa töihinpaluutani elokuussa. Onneksi mumma ja paappa tarjoutuivat taas kerran lastenhoitajiksi. Nyt tämä olikin helppoa, me kun olimme juuri rakentaneet talon heidän naapuriinsa.
Olen niin kiitollinen mummalle ja paapalle liki kolmen vuoden hoiturakasta.Heistä on tullut lapsille niin läheisiä.
Ja miten ihanaa, saan taas jäädä kotiin, reilun kuukauden päästä, sillä meille on tulossa pikkukolmonen. Haaveissa olisikin nyt olla kotona sen kolme vuotta...
Mutta asiaan: eli tämän toisen kotonaolon jälkeen paluu töihin tuntui huomattavasti kurjemmalta, eihän minulla ollut tiedossa uutta äitiyslomaa. Stressasin kaikesta ihan kauheasti, arjesta ja siitä miten jaksan iltaisin korjata kokeita ym. lasten mentyä nukkumaan, kuopus kun ei nukkunut öitään vielä kunnolla. Ekat pari viikkoa töissä olinkin kuin sumussa, rutiinit kateissa ja tuntui hassulta olla luokan edessä. Mietin jatkuvasti rakkaitani kotona...
Mutta sen parin viikon jälkeen huomasin nauttivani taas töistä ja työkavereista. Arki alkoi sujua ja rutiinit työssä löytyivät taas.
Tsemppiä sinulle kovasti!
Aivan mahtavaa, että olet ollut niin pitkään kotona!!!
Kiitos <3 Ja hei, kukaan ei ole väärä ihminen vastaamaan tähän, joten kiitos, kiva kun vastasit :) Aivan mahtavaa tuo, että isovanhemmat ovat hoitaneet lapsianne, kertakaikkiaan! Eipä ole ollut huolta siitä, millaisissa 'käsissä' lastenhoito on ollut. Tuttua ja turvallista! Itsekin olin aikoinaan oman isoisäni hoidossa ja muistelen sitä aikaa vieläkin lämmöllä.
PoistaIhanaa, että sinulla kotiäitiajat taas häämöttää, onnea raskauteen ja kaikkeen tulevaan <3
Kaikki tulee menemään varmasti hyvin, mutta varmaan suuri muutos (ja shokki!!!). Onneksi lapset on maailman parhaimpia tottumaan uusiin tilanteisiin, että sen puolesta ei varmaan tarvitse kauheasti stressata. Voi kun me aikuiset osattaisiin sulautua uusiin tilanteisiin yhtä hyvin...
VastaaPoistaSulle on mun blogista jotain, joka niin hyvin sopii tähän tilanteeseen. Ja muutenkin. :)
Niinhän nuo lapset yleensä ovat kovin sopeutuvaisia, joten ehkä nytkin. Toista se on meikäläinen, itkupilli ja murehtija :) Kiitos tuosta tunnustuksesta, ihan mahtis :)
PoistaIhana postaus =)
VastaaPoistaItse pohdin lähes päivittäin mitä sit, kun en saa olla enää kotona...työpaikka odottaa, mutta kun keksisin jotakin muuta. Tiedän, että jos palaan entiseen, ahdistus on suuri...
Minä koen kotonaolon suurena rikkautena, äärimmäisen tärkeänä aikana, näitä hetkiä en takaisin saa ikinä. Mitä kaikkea ihanaa mieheni menettääkään siinä, ettei ole 24/7 läsnä lastensa kanssa...
:) Tiedätkö, mulla on tuon työn kanssa vähän samantyyppinen tilanne, mutta en viitsi täällä siitä avautua. Jos olisi supermielekäs työ, niin mikäs sinne olisi palatessa.. Näitä hetkiä ei tosiaan saa millään takaisin, eikä mun mielestä mikään ole näin arvokasta, joten jokaisesta hetkestä olen onnellisempi kuin mistään muusta.
PoistaMä palasin reilu kuukausi sitten työelämään 7,5 kotiäitivuoden jälkeen. Mä todella nautin siitä, että sain olla kotona lasten kanssa ja yritin ottaa niistä vuosista kaiken irti. Oi, miten paljon ne vuodet antoi!! Hetkeäkään en ole katunut. Mä olisin mieluusti ollut vielä jonkun aikaa kotona, mullahan on nuorimmainen vasta 1v7kk, mutta eteen tuli sellainen tilanne, että vaihtoehdot loppuivat.
VastaaPoistaAluksi mua ahdisti aika hurjastikin töihinpaluu, mutta sitten mä ajattelin, että nyt mennään näillä ja koitetaan ottaa kaikki irti tästä erilaisesta arjesta. Mun mielestä meillä on kaikki lähtenyt oikein kivasti rullaamaan. Nuorimmaiset ovat viihtyneet päiväkodissa todella hyvin, samoin kuin esikoinen koulun jälkeen iltapäiväkerhossa. Mä olen työhönpaluun myötä löytänyt jo tänä pienenä aikana itseni jollain tapaa uudelleen ja tutustunut mukaviin ihmisiin. Aika äkkiä meille löytyi arkeen rutiini, jopa yllättävän äkkiä ja helposti. Ei tää aina helppoa ole tämä arjen pyörittäminen, etenkin kun sen tekee yksinään, mutta on tässä työelämäänpaluussakin puolensa.
Onnea sulle työhönpaluuseen sitten kun sen aika koittaa ja paljon myös onnen hetkiä näihin keväisiin 'kotikuukausiin' :)
Kiitos Titta! Kyllä, nämä vuodet ovat antaneet paljon - ja uskoakseni itseni lisäksi myös lapsilleni ja miehelleni. Mulla olisi kans mahdollista olla vielä reilu vuosi kotona, mutta kuten tuolla jo aiemmin totesin, niin on tullut tunne, että mun on ympäristön painostuksesta pakko mennä töihin.. No, kyllä uusi arki alkaa varmaan hyvin rullaamaan, kun löytää rytmit ja rutiinit. Ehkä on turha murehtia etukäteen. Onneksi on vielä tämä kevät ja puolet kesästäkin aikaa olla kotiäitinä :)
PoistaMe ollaan niin samiksii Terhiseni ;)! Mä palaan heinäkuun alkupuolella työelämään, mutta johonkin täysin uuteen (kerron,kun treffataan). Jännittää ihan hirveesti, mutta positiivisesti. On myös ristiriitaisen tunnelmat, olis niin kiva, kun voisi jatkaa kotiäitinä- vaikka se hermo menee vähän väliä! Mutta uudet haasteet myös ovat houkuttelevia ja onneksi mulla 6 tunnin päiviä, kauhistuttaisi 8 tunnin päivät..Lapsillakin isoja muutoksia, vanhin menee 4-luokalle, kakkonen 1-luokalle, kolmonen eskariin ja nuorimmainen 3v-ryhmään päiväkotiin. Ja miehen työkuviot-pakko se vaan on jotenkin paletti kasattava ja saatava toimimaan! Toivottavasti mun isä pystyy jatkossakin tarpeen tullen tulemaan avuksi (vaikka ei ihan lähellä asu) tai miehen äiti.
VastaaPoistaHalit ihanalle kamulle :)!
Samiksiapa hyvinkin, once again :) Mutta hei, uudet työkuviot, vau, en malta odottaa, että kerrot. Olispa mullakin.. Uskon, ettei sitten olis mitään heikkoa töihinpalaamisen kanssa. Hermo täällä kotona menee, en kiellä, mutta on tää vaan niin ihanaakin. Ei näitä vuosia saa ikinä takaisin. Mutta hei, me treffataan pian, toivottavasti mitkään sairastelut ei siirrä treffejä!! Halit :)
PoistaMä nyt ihan jälkijunassa kommentoin, mutta pakko kun aihe niin koskettava! Itse asiassa jo pe aamuna vastailin pitkät pätkät mutta sit iPadista loppu akku ja teksti meni sen myötä :(
VastaaPoistaMä mietin tiedätkö pitkin perjantaita tätä sun kirjoitusta ja pitkin viikonloppua myös ajatukset oli tässä sun kirjoittamassa. Kirjoitit niin koskettavasti ja niin sydämestä, että oikeesti tippa tuli silmäkulmaan lukiessa.
Itellä 8v kohta kotiäitiyttä takana ja kun osaisikin nauttia jokaisesta hetkestä täysillä... En jotenkin osaa edes nähdä itseäni muuna kun kotiäitinä, en ole käynyt työelämässä tässä välissä joten ehkä senkin takia. Mutta varmaan se työminä löytyy sieltä sisimmästä ja ehkä se onkin ihan uudenlainen ja kasvanut minä.
Teillä menee varmasti hienosti uusi arjen aloitus sitten aikanaan. Ihanaa kun oot saanut nauttia näistä kotiäitivuosista ja etenkin että oot osannut nauttia niistä, niitä ei koskaan kadu, näin mä uskon!
Ihania keväisiä kotiäiteilyhetkiä :) Tässä on vielä ihana kevät ja kesä edessä, nautitaan niistä!
Ihanaa päivää Terhi :)
Voi Linda ihana <3 Sulla on niin samanlainen tilanne kuin mulla. Ja tosiaan. Vaikka sitä kuinka tietää nauttivansa kotonaolemisesta, niin eihän sitä silti joka hetkestä osaa tai pysty nauttimaan sanan varsinaisessa merkityksessä. Tulee huudettua turhistakin jutuista ja vaikka mitä tylsää. On päiviä, kun lapset on heti aamusta asti tosi ärsyttäviä tai itsellä on huono päivä. Mäkään en yhtään näe itseäni työssäkäyvänä äitinä ja oon nyt monta kertaa miettinyt, että miksi ihmeessä mä en vielä ole kotona sitä reilua vuotta, kun on mahdollisuus. Mutta nyt on töihinmeno päätetty.. Ei näitä aikoja vaan saa takaisin eikä tällaisia tilaisuuksia työelämässä enää tule. Kyllä se uusi arki siitä varmaan uomansa löytää, kun sen aika on. Mutta sitä ennen nautitaan keväästä, alkukesästä ja kotonaolosta :) Halaus Lindalle!
Poista