Kerholaiset

Moi, joko ootte kaikki käyneet geokätköilemässä? ;)

Meidän aamu oli tänään kiireinen.

Yksi kouluun ja kaksi kerhoon.

 

Neljäjapuolivuotias on käynyt jo vuoden seurakunnan kerhoa, 

mutta kolmevuotias meni tänään ensimmäistä kertaa.

Kotoa lähdettiin ujona, ja vähän totisina, mutta hyvillä mielin.

Mutta hei, ootteko samaa mieltä, että 

uusi kerholainen pitäisi ottaa jotenkin 
kivasti vastaan 

ja toivottaa tervetulleeksi?

Meillä kävi näin: 

mentiin kerhon ovesta, 

riisuttiin hupparit 

ja vaihdettiin kerhotossut reippaina jalkaan. 

Elias, joka on siis kerhoillut aiemminkin, 

tunsi paikat ja meni tuttuun huoneeseen  muina miehinä. 

Alisa yritti mennä perässä, mutta hoitaja meni esteeksi ovelle, 

osoitti sormella toista ovea ja sanoi 
'sinä menet tuonne huoneeseen, se on pienten paikka'.

Alisan suu venähti ja huomasin, että hän jo hetken mietti, meneekö ollenkaan.

Meni kuitenkin.

 

Kertoi, että kerhossa oli kivaa, muttei aio mennä enää uudelleen,
ellei saa olla Eliaksen kanssa samassa huoneessa (ryhmässä).

Ymmärrän, 
ettei eri ikäisiä sisaruksia voi aina laittaa samaan ryhmään
(tiesin ryhmäjaon etukäteen ja olin yrittänyt tyttärellekin selvittää..), mutta  

olisiko tyttären asenteeseen voinut vaikuttaa, jos

hänet olisi otettu toisella tavalla vastaan?

 

Jännityksellä odotan,
miten meille käy perjantaina - jääkö Alisa kerhoon vaiko ei.

Meillä oli muuten sikälikin erikoinen aamupäivä, että
olimme kuopuksen kanssa kaksin.
Tai no - kuin tilauksesta sain aamulla ystävältäni tekstarin
ja kutsun mennä heidän luo aamukahville ♥

Ps. Tää blogimaailma on kyllä ihmeitä ja yllätyksiä täynnä.
Koskaan ei tiedä mitä reittiä sitä saattaakaan kietoutua
yhteen. Vilkutuksia Riinalle ;)