Tänä aamuna meidän
paikallislehdessä
oli osuva kommenttikirjoitus.
Eikös se JUST NÄIN mene..
Lähinnä siis tarkoitan sitä, että kun isä hoitaa lapsia,
tekee ruokaa tai jotain aivan arkipäiväistä, jota äiti tekee aina,
ihmetellään, miten mies osaa ja pärjää.
Ihan mieletöntä.
Ei mua vaan ole koskaan sen kummemmin kehuttu siitä, että
joka päivä teen ruokaa,
vaihdan vaippoja,
käytän lapsia ulkona,
siivoan jne.,
mutta kun mies tekee, niin sepäs on jo jotain.
Kaikki kunnia kyllä miehelleni,
joka tekee kaikkea edellämainittua ihan oma-aloitteisesti
(no okei, harvemmin se imuriin tarttuu, jollen siitä erikseen mainitse..).
Kiitollinen olen, että on tuollainen mies jakamassa arkea.
Mahtava mies :D
Juu, ei kiitosta tipu!
VastaaPoistaJa onhan tämä kotiäidin ammatti aivan liian aliarvostettua! Täytyy vain itse kiitellä itseään hyvin tehdystä työstä ;)
Hyvä me! Ja tottakai kunnia myös työssäkäyville äideille, en tarkoita, että vain me kotona olevat ansaitsemme kiitoksen.
Ihan totta, harva sitä arvostaa, että äiti on lasten kanssa kotona. Mutta juuri niin, kunnia IHAN KAIKILLE äideille <3
PoistaTotta, hyvä pointti. Mä muuten olen niitä äitejä, jotka puistossa ihastelee jos joku isä tulee sinne lasten kanssa. ;D
VastaaPoistaNo hei, kyllä mäkin saatan 'ihmetellä', jos lapset tulee isän kanssa puistoon tms. Tai lähinnä mietin, että miksi ne on isän kanssa, missä äiti on :D
PoistaAika osuva kirjoitus! Just noinhan se on niinku itekin kirjotit, miehen tekemänä arkiasiat on jotenkin ihmeellisiä. Monet on niin ihmeissään, kuinka se isä jaksaa leikkiä lasten kanssa ja viedä harrastuksiin...Ettei vaan liikaa ehki!?! :O Mä joudun sit selitellä, kuinka se mies käy siellä töissä just lepäämässä, jotta se sit just jaksaa tätä kotielämää ;) Ite näillä muutaman tunnin yöunilla sata vuotta valvoneena olenkin vaan täällä kotona ties kuinka monetta vuotta lepolomalla, ihan vaan siestaa viettelen tässä päivät pitkät!
VastaaPoistaÄh, oikeesti meillä kans mies osallistuu oma-aloitteisesti kotihommiin ja olen tosi tosi kiitollinen siitä. Ollaanhan me yhdessä haluttu monta lasta, joten molemmille kuuluu vastuuta kotitöistä. Luonnollisesti teen enemmän päivisin kotihommia, kun kerran kotona olen, mutta kyllä Iltaisin menee aikalailla puolet ja puolet.
Nyt tais mennä jo asian vierestäkin vähän ;) Mutta juu, ollaan tyytyväisiä kun meillä miehet auttaa ja osallistuu, ja ehkä niitä pitää sit vähän suitsuttaa, on kai ne sen ansainneet :)
Niin ja sen verran vielä pitää sanoa, että ehkä ne just suitsuttaa, joilla mies ei osallistu kotitöihin ja lasten hoitoon, ja sen takia kokevat sen niin kovin ihmeeliseksi, että joku mieskin voi osata viedä lapset leikkipuistoon!
Mä tuossa Ninalle kirjoitinkin, että kyllä mäkin sen verran pösilö olen, että saatan ihmetellä, kun lapset tulee isän kanssa puistoon :D Ihanaa, että sullakin on osallistuva mies - yhdessähän tämä neljän katras on tehty, niin on vähintäänkin kohtuullista, että molemmat osallistuu, kun ovat kotona. Terveisin lepolomalainen ;)
PoistaSanos muuta - hyvä kirjoitus ollut lehdessä!
VastaaPoista:)
PoistaMä kans taidan kuulua niihin, jotka ihastelee osallistuvia isiä. Syyn varmaan arvaakin.. eli just, mun mies ei osallistu. Ja sit aina kun se jotain tekee, tuntuu että sitä pitäis vuolaasti kiitellä.. aivan älytöntä.
VastaaPoistaMeillä tapahtuu myös sellasta, että mies toimii kuin "leikkaava lääkäri": purjehtii paikalle laittamaan sen naulan seinään. Ja sitten jättää vasaran, loput naulat sekä seinästä varisseet muruset avustajan (=vaimon) siivottavaksi.. niin ärsyttävää!!!
Höh :( Mutta pakko sanoa, että kyllä mäkin jossain asioissa tuon 'leikkaavan lääkärin' täällä meidän kotona tunnistan..
PoistaJep jep...pakko nyt hieman ehkä sivuta aihetta, mutta kun on mättänyt jo jonkin aikaa muutamaan kertaan kuulemani kommentti, että onhan sulla aikaa, kun sä oot kotona! Jep jep, aikaa on tehdä vaikka mitä kivaa piperrystä tässä lastenhoidon lomassa, jo vain...not. Yöllä mä kaikki mun piperrykset väännän, kun kaikki muut tässä talossa nukkuu, että onhan mulla aikaa, kun mä oon vaan kotona. Ugh.
VastaaPoistaJa tästä vähän aiheen sivuun siitä, miten mun mielestä jokaisen isän pitäisi olla vähintään kuukausi kotona lasten kanssa. Meillä tuppaa käymään ainakin niin, että kun olin itse vuosia kotona ja valitin välillä että on raskasta kun ei voi tehdä omia juttuja, lapset kiukkuaa jne, ja sitten kun mies on yhden tai kaksi PÄIVÄÄ kotona ja kyselen miten menee, niin "aivan tosi hyvin, oon saanut tehtyä sitä ja tätä ja tota ja tytöt on tosi kiltisti". Mutta eipä ole tainnut vielä(kään) välähtää, että lapsethan NAUTTII kun voi katsoa jotain muuta kuin samaa äidin naamaa. Äidille sitä tulee kiukuteltua kun äiti on yleensä aina paikalla. Isin kanssa on niin kivaa vaihteeksi, ettei sille viitsi pienistä edes valittaa, kun yleensä purnaukset purnataan äitille.
VastaaPoistaMutta on minun puoliso myös erittäin (välillä liiankin kanssa) osallistuva puoliso. Siivoaminen on hänen intohimonsa ja yleensä onkin pölyrätti takataskussa kotona ja taskut täynnä pitkin kämppää poimittuja pinnejä ja pompuloita (meillä siis 3 tyttöä). Mutta yhtä kaikki; minusta jokaisen isin pitäisi olla pidempään yksin kotona. Ehkei se kuukausikaan vedä vertoja kuudelle vuodelle, mutta edes vähän esimauksi ;)
No totta, että vasta sitten saa kokonaiskuvan, kun on pidemmän aikaa kotona. Eipä tuo yksi tai kaksi päivää vielä kerro siitä normiarjesta tavallaan mitään - lapset on kilttejä ja hommat rullaa jees. Eli kaikki isät kuukaudeksi kotiin heti :) Ja toisaalta sama juttu, että voisi laittaa kaikki ihmettelijät vaikka pariksi viikoksi viettämään 'kotiäitielämää', jossa vaan juodaan kahvia ja lepäillään päivät pitkät. Mulla ainakin on monta tuttua, jotka ihmettelee, miten mä saan päiväni kulumaan, mitä mä päivät pitkät teen. No joo, vähän ohi aiheen, heh.
PoistaJoo, varsinaista löhöilyä ne kotivuodet onkin ;) Meillä muutes mies aloittaa pian kuukauden loman lasten kanssa ;) Tosin yksi on koulussa, mutta muutoin pyörittää arjet ja harrastukset ihan itsekseen kunnes tulen töistä kotiin illalla. Katsotaans montako harmaata hiusta kasvattaa itselleen neljässä viikossa, hihhih! :)
PoistaMä mietin sitä, mitä se kertoo meidän naisten omasta arvostuksesta kotiäitiyttä tai lasten kanssa puuhastelua kohtaan. Miksi arvostamme samaa työtä miehen tekemänä, mutta emme saman sukupuolen edustajan tekemänä. Siksikö, kun tiedämme kuinka raskasta se voi olla. Vai jättääkö nainen "ylistämästä" toista naista, joka on itsensä kanssa samassa veneessä, mutta koska ei itse naisena saa siitä kiitosta.
VastaaPoistaMissä on nainen silloin, kun mies on lasten kanssa retkellä tai puistossa. Omasta puolestani voin vastata: viikkokauppareissulla, viikkosiivousta tekemässä, laittamassa ruokaa, ajamassa nurmikkoa tai valmistelemassa kotona esim. synttäreitä. Aika harvassa ovat ne kerrat, kun miehen ollessa muksujen kanssa, en olisi tekemässä jotain "yhteishyvää" koko perheen puolesta. Enkä vain itselleni.
Meidän mies osallistuu kanssa. Mulla on tosin mun hommat ja miehellä hänen hommat. Itse esimerkiksi siivoan ikihyviksi, ja mies vastaavasti ajaa kuusi kertaa viikossa harrastuskuljetuksia jäähallille edes takaisin. Homma, jota en itse jaksa kuin pakon edessä. Meillä mies haluaisi vielä yhden lapsen. Itse en jaksa enää vuottakaan kotona. Olen sanonut, että voin harkita asiaa muutaman vuoden päästä, jos hän sitoutuu siihen, että jää lapsen kanssa kotiin ja minä saan palata töihin jo ennen vanhempainvapaan päättymistä. Siihen hän ei uskalla, vaikka käsitiskivuorot jaammekin.
Ajattelemisen arvoista pohdintaa.. Mun omat menot on kampaaja, hieroja tai vastaava, muutoin käyn kaupassa tai hoidan jotain perheen juttuja ja monesti mulla on joku lapsista mukana. Mieskin tosin viime aikoina käynyt tosi vähän ihan omilla asioillaan, mutta tuoreessa muistissa ne ajat, kun minä kaksneljähoo lasten kanssa ja mies omissa menoissaan milloin missäkin. Pitäis ottaa joku kunnon irtiotto. No, tääkin meni vähän ohi aiheen..
Poista