Olin neljän päivän ajan yh, kun mies oli työreissulla Italiassa.
Laskettelua, gaalaillallisia ja muuta rankkaa.
No, ehkä ne kävi siellä työkuvioitakin läpi, mutta anyway..
Me mentiin lasten kanssa neljäksi päiväksi mummilaan.
Meinasin tulla hulluksi.
En saanut olla käytännössä ollenkaan aloillaan,
sillä pienin yritti tuhota ja tyhjentää kaiken mihin pääsi käsiksi.
Huh.
Ja miksi ihmeessä kaikki tapahtuu juuri silloin, kun mies ei ole kotona?!
Heti miehen lähdettyä esikoiselta irtosi aiemmin viikolla laitetut hammasraudat.
- ei muuta kuin uutta aikaa tilaamaan..
Ensimmäisenä iltana tytär valitteli kutinaa.
Päädyin siihen, että hänellä on matoja.
Alkoi siivous, liinavaatteiden/pyyhkeiden/yövaatteiden/alusvaatteiden
pesu, jota jatkoin vielä eilenkin. Matolääkitsin lasten ja itseni lisäksi
myös isovanhemmat ja miehen, joka kotiutui eilen.
Ja näin jälkikäteen uskon, ettei tytöllä edes ollut matoja..
Käytännössä olen ihan varma, sillä ei mulla edes ole mitään todisteita siitä.
Ylireagoin.
Kävin siivoamassa myös kotimme lattiasta kattoon.
Siivouksen tiimellyksessä pienin putosi portaista.
Ei korkealta, mutta sellaista itkua en ollut aiemmin kuullut
ja muutenkin lapsi oli putoamisen jälkeen pitkään ihan omituinen.
Tilasin lääkärin, josta olimme myöhästyä, kun
esikoinen vitkutteli koulustatulon kanssa.
Viimeisenä yönä pienimmälle nousi kuume..
Showta kerrakseen, mutta nyt mies on kotona
Jos lapsilla oli ikävä, niin niin oli kyllä mullakin.
Kova ikävä!
PS. Onko teidän lapsilla ollut kihomatoja?
Meillä ei ole ollut koskaan, mutta parissa
tuttavaperheessä on joskus ollut.
Meillä on valitettavasti tuttu vaiva nuo kihot, tosin vain osalla perhettä. En koskaan ole saanut selville mistä ne tulee, koska esim päiväkodissa kukaan ei koskaan niistä ilmoitellut. Paitsi minä, tosin sekin sitten koitettiin sivuuttaa..!! Minä sit suorastaan vaadin, että lappu on seinälle laitettava!!
VastaaPoistaMinä olen saanut ne lähes joka kerta myös itse. En tiiä miksi, ehkä siksi, että esim pesen kaikki pyykit ja käsittääkseni ne munat siinä vaatteita vatkatessa sitten iloisesti lentelee.. ja vaikka siis miten pesen käsiäni!! Vertailun vuoksi, mies ei ole saanut niitä koskaan. Voi myös olla, että joku perheenjäsen kantaa niitä oireettomasti, mikä tietty tekee kaikesta aina vaan kinkkisempää. Joka tapauksessa ei mikään ihan helppo ja kiva juttu, kun on 6-henkinen perhe ja kaikki on lääkittävä.. menee pitkä penni lääkkeisiin, meillä kun on jo niin isoja ihmisiä että ei riitä yks eikä kaks purkillista lääkkeitä.
Sormet ristiin ja puuta koputtelemaan, että olis mennyttä meillä jo viimein noi jutut, kun lapset jo sen verran isoja... se on aivan sairaan ärsyttävä riesa!!!
Ja entäs sitten täit.. kertaalleen sekin karmeus koettu (ja tuli muuten meille yläasteelta, ei siis aina mikään pikkuisten kulkutauti!!!), toivottavasti ei ikinä enää!!!
Kouluissa ja kerhoissa on kyllä monena vuotena meilläkin ollut täi- ja kihomatovaroituksia, mutta ei ole onneksi meitä saavuttanut. *koputan puista päätäni* Tuo kihomatosiivous on kyllä jännä. Kuulemani mukaan se saa monenkin äidin täysin sekaisin, suorastaan järjiltään. Mm. eräs ystäväni myöntää, että asia menee täysin korvien väliin ja siivous on jotain ihan käsittämätöntä. Mulle sanottiin sekä lääkärin että apteekin toimesta, että liinavaatteiden ja alusvaatteiden vaihto riittäisi. No, tein paljon enemmän ja ihan turhaan, kun kaikki oli kuvittelua.
PoistaMeillä ei onneksi ole ollut noita kihomatoja (koputan puuta), mä oon minittäin aivan paniikissa kun puussakin menee niitä madonkoloja!!!! Saati, jos ajattelisin, että matoja elimistössä. Mä saisin varmaan hakee psyykelääkkeet samantien ;) Täitä sen sijaan meillä oli yhden talven aikana 4 kertaa!! Jokainen tyttö toi uudelleen omasta koulustaa/tarhastaan.
VastaaPoistaEi kuulosta kivalta tuon sinun yksinhuoltajuus :( Mutta niinhän se on, että kun jokin menee pieleen, niin se sitten menee ja kaikki kasaantuu samaan aikaan :( Ja onneksi rappusten putoamisesta pääsi "säikähdyksellä"!
Mä olen niin tottunut tähän yksinhuoltajan elämään, että en osaa enää edes panikoida mistään.
Onneksi miehesi on nyt kotona ja teidän normaalielämä on palautunut :)
Meillä ei onneksi oo 'koputan puuta* kokemusta täistäkään. Oon netistä lukenut siitä, miten toimia niiden kanssa ja puistattaa koko juttu jo nyt. Samoin madot, yök. Mä nostan sulle Mia hattua, kun jaksat lasten kanssa yksin. Onhan sulla onneksi se mies kuitenkin siinä lähellä vaikkei koko ajan ihan iholla ;)
PoistaVoi mahton kuinka paljon epäonnea.. ja just kun pitäis yksin olla ja jaksaa.. Mutta hyvin selvisit :) Ihana varmasti, että miekkonen on taas kotona!
VastaaPoistaNo on kyllä ihanaa :) Kyllä mä jo moneen otteeseen mietin, että sekoan, mutta selvisin kuitenkin, hih.
PoistaVoi, ei ole ollut helppoa sulla! Sympatioita kovasti sinne... Kihomadot päiväkodissa tuttu juttu, mutta onneksi vielä itse säästynyt tartunnalta. Aina kyllä päiväkodissa kuuluisi lapulla niistä (sekä täistä) ilmoittaa.
VastaaPoistaIloisempaa tätä viikkoa!
Kiitos! Joo, niin kuuluisi ilmoittaa, mutta tiedän lasten kerhostakin viime vuodelta tapauksen, että matoja oli, mutta ei siitä mitään kerhon puolesta mainittu, joten liekö jäänyt kertomatta sinne.
PoistaHuh :D Kyllä on ollut sattumuksia teillä!
VastaaPoistaNo älä muuta sano. Ja osa vain mun vilkkaan mielikuvituksen tuotetta, hohhoijaa.
PoistaMeillä on ollut kihomatoja jokusen kertaa tässä vuosien varrella,nyt ovat pysytelleet pois muutaman vuoden,onneksi! Niitä on aina löytynyt vain yhdeltä kerrallaan eivätkä siis ole levinneet muihin perheenjäseniin. Se siivoaminen siinä onkin se kaikkein kovin homma.Mä olen pessyt ihan kaiken mikä vaan irti lähtee,legot yksitellen ym. ja kaikki mikä ei kestä pesua on pakastettu tai saunotettu.Lakanoita vaihdettu joka aamu kuukauden ajan ja niistä ajoista meille on jäänytkin pyväksi tavaksi että pyyhkeitä käytetään vain yhden kerran ja sitten samantien pesuun,aamuisin ensimmäinen pesukoneellinen on siis edellisillan pyyhkeet. Neuroottista tiedän mutta mulla on sama juttu kuin Mialla,en vaan kestä ajatusta madoista. Myös ovien kahvat ym. pyyhitään monta kertaa päivässä. Ne munathan voi elää huonepölyssä useamman kuukauden! Toivottavasti selvisitte säikähdyksellä,jos ette niin tuleepa tehtyä ainakin perusteellinen siivous :)
VastaaPoistaToi menee muuten AINA noin että yksin kun jää lasten kanssa niin johan alkaa sattua ja tapahtua,mikähän siinäkin on! Onneksi saitte iskänkin sinne nyt takaisin kotiin :)
Eli sut tosiaan nuo madot on saaneet neuroottiseksi. Mun ystävällä sama juttu. Hän sanoi, että tietää, että sellainen hullu siivoaminen ja paikkojen pesu ei ole tarpeellista, mutta hän ei saa päästään ajatusta madoista ja niiden munista, joita on joka paikka täynnä. Sullahan onkin sitten varsinainen pyykkisirkus siellä, teilläkin kun iso perhe. Mä en jaksa edes tätä normaalia pyykkäystä, huoh. Kyllä mä oon miltei satavarma, että tuo meidän juttu oli vaan mun vilkkaan mielikuvituksen tuotetta.
PoistaOu nou mikä härdelli! On siinä ollut vauhtia ja vaarallisia tilanteita kerrassaan, huh huh.
VastaaPoistaMeillä ei (vielä *kop kop*) ole mahtoja ollut, mutta kerran olen tytön takapuoleen yöllä taskulampulla kurkkinut, kun takapuoleen ilmeistyi kutiavia näppyjä. Vaikka eihän ne madot mitään näppyjä aiheuta... Syyksi varmistuikin sitten lääkärillä ihan muu. Mutta ymmärrän hyvin tuon ylireagoinnin, todella inhoja olisivat moiset!
Toivottavasti teillä nyt epäonni loppuu ja sinäkin saat hetken levätä! Mies hommiin vaan! :-D
Härdelli tosiaan. Mulla oli vähän tuollainen samanlainen tuo tyttären matojuttu, taskulampulla en tosin tutkinut, mutta näppylöitä näin. Ja jonkun muka-madon, joka oli vaan ihan paikallaan ja joka paljastui kaiken mietinnän jälkeen vessapaperin palaseksi. Mä saan levätä varmaan vasta sit, kun lapset on isoja, heh.
PoistaKylläpä on sattunut kaikenlaista. Miten sitä yleensä niin käykin, kun jää itsekseen lasten kanssa. Mutta onneksi taisit kaikesta kiireestä huolimatta selvitä ja mieskin palasin ehjin nahoin kotiin. Ei ole kokemusta kihomadoista (koputan myös puuta) ja ei olisi niin väliksi ollakkaan. ;) Mukavaa viikkoa Terhille ja teidän koko perheelle! :)
VastaaPoistaKiitos Riina! Joo, sitä mäkin ihmettelen, että miksi monesti kaikkea ikävää ja omituista tapahtuu, kun olet yksin ja avuttomana paikalla, hohhoijaa.
PoistaVoi ei! Miten se kaikki tosiaan aina tapahtuu kun se toinen on poissa. Niin meilläkin. Onpa teillä ollut vauhtia ja vaarallisia tilanteista.
VastaaPoistaMä olen kanssa kerran tutkaillut taskulampulla Oliverin takapuolta kun valitti että kutittaa. Oli onneksi väärä hälytys. kop kop. Ilmeisen yleisiä ovat mitä muita kuuntelee. Toivottavasti pysyvät mahdollisimman kauan kaukana meistä, yök.
Onneksi saitte iskän takaisin. Meillä isillä samanlainen "työ"reissu edessä parin viikon päästä, en malta odottaa että mitä täällä silloin tapahtuu... ;)
No älä muuta sano, aivan ihmeellistä, miten kaikki jutut kasautuu silloin, kun mies on poissa. Meillä ei enää noita miehen pidempiä poissaoloja onneksi oo kovinkaan usein. Muutama vuosi sitten niitä oli paljon. Mä tuossa Jassulle kirjoitinkin, että tuo matojuttu oli mun vilkkaan mielikuvituksen tuotetta, huoh. Ihan satavarmasti uskon niin. Tsemppiä jo etukäteen sun yh-päiville!
PoistaVoi ei... KUULOSTAA NIIIIN TUTULTA!!! Juuri tälläkin hetkellä mies reissussa ja nuorimmainen meillä kipeänä... Meillä on myös miehellä ollut noita "rankkoja" reissuja, kun joutuu iltaisin istumaan syömässä monen lajin illallisia, kiertämään eri kaupungeissa ja nähtävyyksiä... Ja sitten kotona kerrotaan että oli niin tajuttoman rankka reissu, olisi ollut kivempi olla kotona... Just joo! :) Uskokoon ken tahtoo! ;) Meillä nimittäin melkein joka kerta alkaa kotona tapahtumaan ektstraa kun isäntä on reissussa, sairastumisia, ongelmia autojen, talon tms. kanssa. Hirveä kiire ja aikataulutus kun kaikki pitää hoitaa yksin. Minä voisin joskus ottaa sen reissun ja jättää "herran haltuun"... Mutta itseni tuntien en osaisi siellä reissussa nauttia, koko ajan miettisin miten kotona pärjätään. Taitaa olla meidän äitien synti. Mutta tiedän tunteesi ja sympatiat ja voimahalit lähtee täältä! Kihomatoja ei ole meillä ollut, tuttavilla kylläkin. Iltaisin/yöllä kutina pahimmillaan ja silloin vaipasta/housuista/pepusta voi silmällä nähdäkin niitä pieniä lankamaisia matoja. Olemme mekin kerran lääkekuurin ottaneet kun olimme kyläilemässä perheessä, jossa lähdettyämme löytyi kihomatoja. Ei kuitenkaan tullut meille. Tsemppiä!
VastaaPoistaNo sama juttu kuule. Mä haaveilen tuollaisesta mahtavasta reissusta, jossa ei tarttisi pyllyjä pyyhkiä, tehdä ruokaa, siivota yms. Huolehtisi vain itsestään. MUTTA tuskin mä oikeasti pystyisin sitten rentoutumaan kokonaan, kun miettisin kuitenkin kotiasioita ja miten lapsilla menee, miten mies pärjää niiden kanssa jne. Huoh. Ja mikä siinä onkin, että kaikki extra tapahtuu miehen poissaollessa. Lumet tulee kaikki just silloin, ja sit noi talo-ongelmat. Nekin on ihan tuttuja..
PoistaMun piti jo aiemmin vastailla! Voi miten tutun kuuloista tuo reissulesken elämä. Viimeksi kun mies oli meillä ulkomaanreissussa, Joona sai antibiootista allergisen reaktion ja juostiin kahdesti lääkärissä kun poika meni ihan violetiksi ja oli täynnä näppyjä, autosta loppui akku kahdesti ja toisella kerralla oli just lähtö lääkäriin ja Emma tippui kans portaissa! Mies sanoikin, ettei enää uskalla lähteä reissuun, kun ei tiedä mitä kotona tapahtuu! ;) Onneksi teillä nyt koko perhe koossa ja ehjänä :)
VastaaPoistaMeillä oli Sofian eskarin aikana matoja kolme kertaa, yök! Niitä oli vain Sofialla, mutta kaikki me syötiin kuuri kuitenkin. Se siivoomisen määrä on jotain ihan järkyttävää!!! Toivon mukaan ei enää ikinä tuu niitä tai sit täitä, joita ainakin täällä on koulussa säännöllisesti :O Mutta meillä Sofia söi kynsiä vielä sillon kun oli eskarissa ja sitä kauttahan niitä tietty voi helposti saada. Nyt ei onneksi enää syö kynsiä!
Mut nyt mä siirryn sun seuraavaan postaukseen ;) Pieni hetki täs koneella, niin koitan käyttää tän ajan mahd.tehokkaasti! :)
Terkuin,
ZombiLinda